Zarecon's Rough and Smooth Collies - with Working Spirit

Sani tuli meille ensimmäisenä koirana kesällä 2002, päätös tuolloin oli nopea ja kertaakaan sitä ei ole tarvinnut katua. Maailman helpoin koira se ei ole koskaan ollut, kiero kuin mikä, mutta alkuvaikeuksien jälkeen lähti sujumaan hyvin. Koulutusvirheitä tuli tehtyä aika liuta, ja niitä on korjailtu sitten urakalla jälkikäteen. Vaikeuksia on kyllä välistä vieläkin, Sani osaa käyttää kyllä tilaisuudet hyväkseen.

Sanin luonnetta on oikeastaan aika vaikea kuvailla. Monitahoinen koira, josta näinkin pitkän ajan päästä löytyy uusia piirteitä. Kotona se on rauhallinen, rakastaa kaikkia, ja voi sitä ulinaa jos tulee joku ihana ystävä kylään. Kellekään se ei tee pahaa, hamstereista pikkuvauvoihin, mutta asemansa laumassa rouva kuningatar kyllä tietää. Juuri koskaan se ei hauku, mutta ilmeillään ja urinoillaan kertoo sitäkin selvemmin mitä mieltä on mistäkin. Parhaimmillaan se on loistava harrastuskoira, keskittyy tarkasti, tekee halukkaasti töitä eikä anna minkään häiritä. Pahimmillaan se ei jaksa korvaa lotkauttaa jos ei kiinnosta, on pieni kiusanhenki - yllytyshullu kuka kokeilee kepillä jäätä. Kisatilanteissa ollaan yhden jos toisenkin kerran huvitettu yleisöä ja välillä menty niin hienosti että ohjaaja leijuu pilven päällä vielä seuraavanakin päivänä.

Työn palkkaa ei onneksi paljoa ole tarvinnut miettiä, ruoka kelpaa paremmin kuin hyvin (paitsi kala noukitaan kupista pois), taistelutahtoa riittää naapureillekin ja työinto on (useimmiten) kova. Tekemättömyys saa sen hulluksi, ja se ilmaisee sen myös minulle selvästi piinaamalla jos ei mitään tapahdu. Yllättävin piirre Sanissa on ollut sen suojelunhalu. Kotioloissa erinomaisen leppeä koira, luonnetestissä olisi mieluummin leikkinyt sillä uhkaavalla kepillä. Tositilanteessa sen ohi ei taida monikaan mennä. Se näyttää kasvavan koossa ja uhka muodostuu pelkästään tuijotuksesta, rähinöimään ei tarvitse alentua. Sankarikoirani.

Yleisterveys on hyvä, nuorempana oli kertaalleen silmätulehdus ja 2005 tammikuussa iski märkäkohtu ja kohtu poistettiin. Harmittavasti lonkat olivat C/D, mutta toistaiseksi ja toivottavasti tulevaisuudessakaan eivät vaivaa. Satunnaiset pahatkin lihasjumit ovat olleet ongelmana pitkään ja nyt käymme tasaisin väliajoin hierottavana sekä satunnaisesti akupunktiossa. Kohdunpoiston seurauksena myöskin turkki räjähti valtavaksi, ja sitä onkin lyhennelty välillä ankaralla kädellä jotta kuumuus ei vaivaisi liian pahasti varsinkaan kesäisin. Siinä vaiheessa, kun pakkasta alkaa olla -20, Sani alkaa olla innoissaan.

Sanin kielteiseen jalostuskäyttöön vaikutti lonkat ja myöskin se seikka, että pentueessa on kolme haimavikaista.

09/10 Sanilla oli pitkään ongelmia jaksamisen ja lihaksiston kanssa. Koira oli jatkuvasti kipeä ja jumissa ja huolimatta ahkerasta hoitamisesta, hieromisesta, fysioterapiasta ja akupunktiosta, kuin myös kunnonnostosta, lihakset surkastuivat hiljalleen. Lopulta todettiin eosinofiilinen myopatia, autoimmuunisairaus joka "söi" lihaksiston eikä sitä ollut enää mahdollista kuntouttaa. Sani nukkui pois 13.3.2009. Vieläkin on valtava ikävä rakasta kultaista ystävää.