Zarecon's Rough and Smooth Collies - with Working Spirit

Ruu oli koira, mitä oli odotettu hyvin pitkään. Ihastuin jo ensimmäistä koiraa etsiessä Say Wufin Nitaan (Lady Weronica), ja suunnittelin jo toisen koiran ollessa ajankohtainen Nitan pentua meille. Aika ei kuitenkaan ollut sopiva,
Sani sai seuralaisekseen Miinan. Mieleen jäi kuitenkin hautumaan jo se seuraava koira ja päätin että se olisi Nitan viimeisestä pentueesta, jos kasvattaja suostuisi pennun myymään. Ja koittihan sekin ilta, jolloin Kirsi soitti ja sanoi että nyt taitaa ensi yönä pennut syntyä. Se yö sujui aika huonosti, painajaista toisen perään ja voi sitä iloa aamulla kun heräsin viestiin "soopelityttö syntyi". Kärsivällisyys kannatti.

Ruu on päättänyt, että sen elämäntehtävä on olla henkilökohtainen varjoni (tässä ja monessa muussakin seikassa äitinsä tyttö). Missä olenkin, siellä on myös Ruu. Se nukkuu vieressä päiväunet, on jaloissa kun olen tietokoneella, pöydän alla kun olen syömässä, sohvalla kun istuu katsomassa telkkaria on Ruu painamassa päätä syliin. Se osoittaa luottamuksensa ja rakkautensa koko sydämellään, ja siinä ei voi kun ihmetellä onko varmasti niiden arvoinen. En usko että olisi paikkaa mihin Ruu ei tulisi perässä, tai yrittäisi parhaansa mukaan tehdä sitä mitä pyydän, ollaan sitten missä tahansa.

Ruttunen on avoin ja ystävällinen koira, se tervehtii kaikki iloisesti ja tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta perhe ja rakkaat ystävät on se asia joka sille jotain todella merkitsee.

Harrastaminen on sen kanssa yhtä juhlaa. Se palkkaantuu itse työstä, namista, lelusta, leikistä, kosketuksesta, mistä vain. Se paneutuu työhön samalla tavoin miten se elää muutenkin - täydestä sydämestä. Ei ole väliä tokoillaanko, ajetaanko jälkeä, mennään agilityä tai vaikka vain lenkille. Se on kivaa! Tehdään yhdessä! Ja vielä lisää! Siinä ei voi ohjaaja olla palkkautumatta samalla.

Ruu on vilkas, ja reagoi asioihin todella nopeasti. Ruu tekee ensin ja miettii sitten. Jos ehtii. Se saattaa säikähtää siinä missä muut eivät asioita edes huomaa, ja samantien palautua ja mennä katsomaan missä mättää. Satunnaista ääniherkkyyttä esiintyy joskus, mutta uudenvuoden raketit on ihan jees eikä ammuksetkaan sen kummemmin vie tehoja.

Terveydessä ei ole ollut pienintäkään huomauttamista.

Aarteeni.

Lisäystä 11/08: Kävi kuitenkin Ruun kohdalla niin, että iän myötä ääniherkkyys on lisääntynyt roimasti, loppupeleissä taitaa kuitenkin hermot pettää tämän asian suhteen. Pitkän harkinnan ja asian vääntämisen jälkeen tein ikävin mielin päätöksen jättää Ruun pois jalostuksesta, vaikka itselleni pitkään haikailin sen pentua. Kaikkea ei vain pysty katsomaan sormien läpi.