Sanin täyttäessä 8kk alkoi mieleni tehdä toista koiraa. Alkuun ajattelin toista pentua, toista collieta, mutta lopulta meille tulikin aikuinen koira. Lenkkikaveri puhui kasvattajatuttavallaan olevasta shelttinartusta, Miinasta, joka olisi meille passeli koira. Sitten koittikin jo päivä, jolloin hermoraunioina kynsiä pureskellen odotin iltapäivää, aikaa jolloin Miina tulisi meille koeajalle.
Alussa oli tietysti omat hankaluutensa, luottamusta opeteltiin puolin ja toisin, mutta niistäkin selvittiin hyvin. Omat vaikeutensa on aina kun ottaa aikuisen koiran, mutta Miinan ottamista ei ole kertaakaan tarvinnut katua. Nykyisellään pienet luottamuksen ja rakkauden osoitukset saavat sydämen pompahtamaan ylimääräisen kerran vain siitä onnesta, että minulla on tämä pieni ystävä.
Tänä päivänä se on arvonsa tietävä, parhaassa iässään oleva narttu. Se rakastaa saalistaa, nauttii juoksemisesta ja on hulluna pallonheittoon. Sen ehdoton lempileikki on kun sille potkitaan lunta napsittavaksi (vesisuihkukin kelpaa).
Se on pieni enkeli joka hyppää salaa sänkyyn ja käpertyy kylkeen nukkumaan, se on pieni piru joka yön pimeydessä kaivelee roskista lisää evästä. Se ilmaisee rakkautensa selvästi, ja sekoaa onnesta kun tapaa ihmisiä kenestä pitää, vieraita se varoo ja on epäluuloinen. Nakin saadakseen se seisoisi päällään ja kiipeäisi köyttä pitkin, ruoka on Miinalle SE juttu.
Lenkillä se pysyy vieressä, ei koskaan lähde kauas muuten kuin paimentaakseen sen mielestä liian kauas lähteviä collienulikoita takaisin (niin ja unohtamatta sitä jos jossain on pienikin vilaus ruoasta.. ) Miina on koira, joka rakastaa omaa ääntään yli kaiken, ja se ilo omasta äänestään on aina ihan pakko jakaa myös muiden kanssa. Eli hiljaista on harvoin kun lauma leikkii.
Miina on lähinnä sohvachampionina, mutta omaksi iloksi harrastellaan sitä mitä milloin muidenkin kanssa - tokoa, agia, temppuja.
Miinan yleisterveys on erinomainen, mutta silmissä on cilia aberranta (eli ylimääräisiä ripsiä, diagnosoitu), ja nuorempana iski akillesjänteen luksaatio (takajalat leikattu). Miinalta myöskin puuttuu useita hampaita. 'Kaunis' kippuraegohäntä antaa sille varsin persoonallisen ilmeen. Jalostukseen Miinaa ei ole käytetty eikä tulla myöskään käyttämään.