Zarecon's Rough and Smooth Collies - with Working Spirit

Joy on pentueesta jonka perään haikailin jo aiemmin keväällä Ruun syntymää odotellessa., mutta ei ollut mahdollisuutta ottaa kotiin enää koiria lisää sillä hetkellä. Niinpä sovimme Siljan kanssa että Joy asuu osan ajasta hänellä, osan meillä ja tulee minulle toiseksi harrastuskaveriksi. Lopulta kävikin niin, etten osannut tuosta pienestä hurmuritytöstä enää luopua, Joy jäi meille ensin sijoitukseen ja viimein mutkien jälkeen päätyikin meille omaksi.

Mitä Joysta osaisi kertoa? Se oli jo pienestä pitäen avoin ja hyvin sosiaalinen koira, mahdottoman ihmisrakas ja koiratkin menee karvoihin katsomatta, kunhan ei hypitä nenille Hänen kotonaan. Vielä nytkin se kuvittelee olevansa pieni sylikoira, kiipeää sykkyyn aina kun mahdollista, lempipuuhaansa on pestä rapsuttelijalta naama ja korvat. Joy rakastaa koko sydämellä.

Tuon näennäisen lempeän kuoren alla piilee kuitenkin luja tahto, rohkea sydän ja mieli, ja sitkeä se on kuin vanha saapas. Ei löydy kovin montaa asiaa mitä se pelkäisi. Hermot sillä ei tunnu pettävän missään tilanteessa, paukuista ei välitetä tippaakaan ja leikkikin kelpaa. Eri ominaisuudet tekevät siitä mahdottoman rakastettavan, mutta aika ajoin myöskin hermoja raastavan. Joy on Persoona.

Joyn itsenäisyys ja ei-niin-suuri vilkkaus olivat koitua kompastuskivekseni sen ollessa nuori, yritettiin ja yritettiin eikä saatu yhteistä säveltä toimimaan. Tai minä yritin ja Joy touhasi omiaan. Lopulta kuitenkin tunnelin päässä näkyi valoakin, nykyisellään yhteistyö sujuu mainiosti ja kokonaisuudessaan Joy on opettanut aivan mielettömästi koiran kouluttamisesta. Niin se vika kuitenkin aina löytyy hihnan toisesta päästä :D Kova työ ja oppi kantapään kautta kannatti, ja näin ollen tuloksestakin nauttii kahta kauheammin.

Joy on aina ollut täysin terve, nuorempana oli kertaalleen yksi silmätulehdus.

Kertaakaan ei ole tarvinnut kuitenkaan katua, että tämä sydäntenmurskaaja meille tuli, vaikkakin työtä kahden nuoren kanssa on ollut vaikka toisille jakaa.